Nala täyttää nyt 27. päivä jo kuusi vuotta. En käsitä mihin tämä aika on oikein kulunut?? Ollaan toki harrasteltu ja kisattu mutta silti tuntuu että eihän koiralla voi olla noin paljon ikää mittarissa. Ehei, en pidä sitä vanhana kuten jotkut alkavat mummotella koiriaan jo tässä iässä tai viimeistään 8-vuotiaana. Itse ajattelen että Nala on hädin tuskin aikuinen ;)
En tiedä onko pennun tulo tehnyt saman Nalalle kuin monen muun tutun kommentit tuntuu menevän. Moni on sanonut että oma aikuinen koira on muuttunut jästipäisemmäksi, röyhkeämmäksi ja säännöt unohtavaksi pennun tultua taloon: ihan kuin ottaisi omia erivapauksia. Nalalla tuo röyhkeys näkyy ehkä entistä selvemmin agilityssa: ei niinkään kisaradoilla vaan omaa treenivuoroa odottaessa. Eilenkin sen oli niin vaikeaa olla haukkumatta ja hiippailematta radalle toisten koirien suorittaessa vuoroaan. Paremmin se silloin käyttäytyy kun en jää lähelle olemaan vaan koira jää omikseen johonkin nurkkaukseen odottamaan.
Kisojen osalta pidetään Nalan kanssa tauko ainakin kaksista lähikisoista. Tälle keväälle on tiedossa ns. lähikisoja (alle 200 km) niin paljon ettei kaikkiin karkeloihin tarvitse päästä vaikka nyt Activella kyllä olisikin ulkomaalaistuomari ja sinne olisin halunnut päästä kisailemaan. Perheen kanssa lomailu kuitenkin vie nyt voiton.
Lilla on jatkanut Activen "ryhmäjumppaa". Pentukurssin jälkeen kävimme agilityyn tähtäävän kurssin ja siellä oli vielä Tiko-veli mukana. Kurssin loppua kohti yhteiselo tunnin aikana alkoi onnistua edes hiukan paremmin mutta kyllä pikkukoiran keskittyminen oli välillä tosi heikkoa. Tammikuusta lähtien olemme olleet alkeiskurssilla ja nimenomaisesti eri ryhmässä kuin velipoika. Tämä on tehnyt Lillalle tosi hyvää: se on kiinnostunut muista koirista mutta ei karkaile niiden luokse ja haluaa tehdä mun kanssa töitä. Pujottelun alkeisoppi on jo hyvällä mallilla mutta keinu, puomi ja rengas tulevat tuottamaan lisätreeniä. Onneksi koiralla on ikää vielä niin vähän (9,5 kk) ettei näistä asioista tarvitse olla laisinkaan huolissaan. Me ehditään kyllä!
Eka juoksu Lillalla on juuri lopuillaan ja toivon kovasti että koira lopetti nyt korkeuskasvunsa. Olen mittaillut sitä Activen treeneissä säkämitan avulla ja saanut sen mahtumaan medirajan alle. Jos huonosti käy ja se kasvaa vielä niin siitä tulee ääripieni maksi. Nyt siis kaikki peukut pystyssä että jäisi tuohon mittaansa.
]]>Lilla on harjoitellut uimista nyt kolmeen kertaan koirakylpylöissä ja se on todella taitava uimaan. Sen tekniikka on hyvä mutta ei se altaaseen vapaaehtoisesti mene vaan on pitänyt nostaa sinne. Koska uimaliivit näyttivät ahdistavan koiraa (yäk, vesihän valuu pitkin kylkiä) on Lilla saanut uida ilman liivejä. Nalalla puolestaan uimaliivi on aina alussa kunnes sekin saavuttaa paremman uima-asennon.
Lilla on käynyt Activella 10 treenikerran pentukurssin heinäkuun lopusta lokakuun puoliväliin. Nyt alkoivat agilityyn valmentavat "opinnot" jossa olemme samassa ryhmässä Tiko-veljen kanssa. Takana on vasta eka treenikerta ja se kerta meni lähinnä siihen että Lilla vain kurkisteli veljensä perään eikä niin malttanut harrastaa mun kanssa. Toivotaan että tähän tulee pikkuhiljaa muutosta.
Emäntä on palannut tällä viikolla töihin 4,5 kuukauden vuorotteluvapaajakson jälkeen. Nyt perjantaina tuntuu sille kuin olisi puskenut töitä jo kuukauden putkeen - alkukankeutta ehkä? Nyt kuitenkin alkoi koulun syyslomaviikko ja tämän tulevan viikon Emäntä ja Pikkuemäntä lomailevat yhdessä, mukaan ei oteta edes koiria.
Seuraavat agikisat Nalan kanssa ovat marraskuussa. Tuolloin on tarkoitus kisata KAS:n kisoissa Activen tiloissa sekä oman seuramme OKK:n uudessa hallissa pidettävissä kisoissa. Jännityksellä odotan millainen uuden hallin pohja on koska meillähän ei ole tälle talvelle ryhmäpaikkaa halliin, emme siis pääse etukäteen tutustelemaan kyseisellä alustalla.
Lauantain eka agikisa vaikutti täysin mahdottomalle mentävälle. En lähtenyt edes arvailemaan monennelleko esteelle pääsisimme ennen hylkäystä. Naureskelin ettei tarvinnut odotella tästä startista tulosta mutta toisin kävi: saimme puserrettua nollan kasaan! Upea tunne! Toisellakin radalla nolla oli enemmän kuin lähellä mutta viimeistä estettä ennen Nala valitsi väärän hypyn ja näin meidät hylättiin. Jälleen pääsi toteamaan että kyllä tässä lajissa säilyy jännitys loppuun saakka.
Sunnuntain eka rata tuntui pienelle maksikoiralle jokseenkin epäreilulle. Rata sisälsi paljon takakiertohyppyjä enkä niitä haluaisi kovin paljoa Nalalle ottaa. Oma ohjaaminen oli rumaa ja todella varmistelevaa joten koirakin kaarratteli hylkyjen rajamailla. Katsoin toisen radan rakentelua ja minikoirien radalla menoa ja silloin tuli ekaa kertaa kisauralla sellainen ajatus etten koiraani kyseiselle radalle laita. Koiran turvallisuus ei voi olla yhdestä 10 eurosta kiinni: vaikkei Nala mikään raketti olekaan niin miksi riskeerata? Lähdin kisapaikalta pois ja niin teki pari muutakin. Suuri osa oli jäänyt paikalle ja oli rataa lopulta kuulemma hiukan muutettukin mutta itse en halunnut jäädä odottamaan ehkä tapahtuvaa muutosta sillä siinä vaiheessa kisat olivat jo tunteroisen myöhässä aikataulusta. Valitsin ennemmin vapaa-ajan perheen kanssa hyvässä ruokaravintolassa ;)
]]>Reissu meni oikein hyvin koirien kanssa. Lilla osasi olla (pentumaisen) rento hotellissa ja käyttäytyi lopulta paremmin kuin oppaaksi lähtenyt Nala. Pitemmän aikaa jatkuvat yöherätykset oli olleet riesana mutta tuolla hotellissa sain pitkästä aikaa nukkua kokonaisen yön - voi sitä ihanuutta :)
Kisaratojen suunnittelusta ja tuomaroinnista vastasi Hilpi Y. En ole aiemmin hänen radoillaan kisannut mutta varmasti menen jatkossa. Radat tuntuivat äkkiseltään helpoilta mutta kyllä niillä näkyi joillekin koirille löytyvän ansapaikkojakin. Meille radat kuitenkin tuottivat uramme ekan triplanollan joten YES! Kisapaikalla jo tuulettelin saavuttaneemme samalla arvokisavaateet kesälle 2015. Totuus tältä osin paljastui seuraavana aamuna kotona kun selasin kisakirjaa ja totesin meillä puuttuvan yhtä aginollaa mutta hypärinollia olikin sitten neljä... no pöh.
]]>Tehdäänpä omille otsikoilleen lyhyet päivitykset ainakin kisaraporttien muodossa.
]]>Pieni Ylivieskan Kennelseura järjesti monen vuoden tauon jälkeen ensimmäiset agikisansa elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tuomariksi oli kutsuttu yksi lempituomareistani eli Mika M. joten halusin lähteä kisaamaan uuteen ympäristöön (tosin työn puolesta tuttuun) ja kannattamaan pienempää seuraa. Kisapäivä oli aurinkoinen alkusyksyn ilma joten kisaaminen ei ollut liian tukalaa.
Kisojen aikataulut olivat reilun puoli tuntia etuajassa joten jouduimme lähes heti starttiin päästyämme perille. Ei ehtinyt panikoida juuri muuta kuin koiran lämmittelyn suhteen. Piirinmestaruuskisojen innoittamana valitsin jälleen vaihtoehdon jossa Nala pääsi katsomaan edellisen suorittajan rataa ja intoutumaan haukkumisesta sekä toisten juoksemisesta. Toimi taas :)
Koska Mikan radat käyvät mun omaan logiikkaan hyvin olin päättänyt yrittää ns. pakkonollia (sekin Mikan opettama termi). Viis siitä olisivatko radat ohjauksellisesti kovin kauniita mutta pyrkimys oli varmuuteen ilman turhia riskinottoja. Parissa kohtaa iski "Pyllitätiohjaus" mutta niistäkin selvittiin ihan ok. Lopputuloksena totesin kisapäivän jälkeen että olimme saavuttaneet kisatavoitteemme eli tuplanolla oli nyt tehtynä. Kaupan päälle tuli vielä ekan kisan kakkossija ja siitä palkinnoksi Hurtan viilennystakki. Tuotahan meillä ei vielä ollutkaan vaikka monenmoista koirakampetta talosta löytyy. Nyt tuplanollan varmistuttua saadaan jälleen keskittyä kisailemaan rennoin mielin, paineet on pois :)
Agilityn lisäksi Nalan mielestä parasta rentoutumista lienee luonnossa liikkuminen
]]>Lillan paino on lähtenyt voimakkaampaan nousuun kun ruokintaa lisättiin. Ekalla rokotuksella oli puhetta että ruoan määrää voisi lisätä ihan hitusen mutta lisäys ei näkynyt koirassa 14 viikon kohdalla. Tapasimme eläinlääkärimme pentukerhossa joka järjestettiin eläinlääkäriaseman sekä Mustin ja Mirrin yhteistyönä ja tuolloin puhuttiin että lisään ruokintaa entisestään. Eläinlääkärimme arvio oli että Lilla liikkuu niin paljon ettei energiaa varastoidu kroppaan. Totta tuo saattaa ollakin sillä Emäntähän on edelleen vapaalla eikä koirille jää lepoaikaa niin paljon kuin normityöläisen koirille päivässä jää. Ongelmaksi vaan alkoi tulla se ettei koiran maha pysty vetämään isoa määrää turvotettua ruokaa ja niinpä Lilla oksenteli pariin kertaan osan isosta ruoka-annoksesta pois - tosin söi sen uudelleen ihan hetken kuluttua...
Lillan paino 15 viikon iässä oli 7,1 kg (Nala 7,4 kg) ja 16 viikon iässä 7,6 kg (Nala 8 kg). Korkeusmitat ovat todella mutuarvioita mutta väittäisin että Lilla saattaa olla noin 0,5 - 1 cm matalampi kuin Nala oli. Eläväistä pentua on kuitenkin niin hankala mitata että mitään varmaa ei uskalla sanoa. Nalan tietoihin olen aikoinaan merkinnyt että tässä vaiheessa on alkanut lähteä hampaita, tätä puolestaan ei Lillalla ole vielä tapahtunut. Kovasti hampaiden välit ovat harventuneet mutta kaikki hampaat nököttävät vielä suussa. Repimisleikeistä ei ainakaan ole ollut puutetta joten toivotaan että hampaat ymmärtävät irrota itsekseen eikä tarvitse turvautua eläinlääkärin apuun.
Heti 16-viikkoisena käytiin ottamassa nelos- ja rabiesrokote sekä laitettiin passiasiat kuntoon - eipähän tarvi niitäkään myöhemmin muistaa erikseen.
]]>Eka rata oli Mika M:n agilityrata johon Nala sai innokkaan lähdön: kuumutin sitä startissa ja annoin katsoa edellisen pumin suoritusta. Yleensä en tuo koiraa liian aikaisin lähtöpaikalle vaan pidän sen kauempana mutta nyt Nala vaikutti liian rauhalliselle ja päätin ottaa riskin joka kannatti: koira oli aivan innoissaan! Rata meni hyvin siihen saakka että neljänneksi (?) viimeisimmän putken suun Nala ohitti oman ohjaukseni heikkouden vuoksi. Korjailtiin kyseinen kohta ja vitosella siis maaliin (sijoitus vasta 19.).
Toiselle radalle tuomariksi vaihtui Anders V. Luvassa oli jänskän oloinen hyppyrata ja päätin jälleen antaa Nalan katsoa edeltävän pumin menoa. Jopas koiraan tulikin intoa ja kurvailtiin nollalla maaliin. Tässä kisassa oltiin viidensiä ja yhteistuloksissa piirinmestaruustaistoissa seitsemäs.
Joukkueradan tuomaroi jälleen Anders. Joukkueemme oli muuttunut oleellisesti viimevuotisesta kultajoukkueesta ja nyt OKK:ta oli edustamassa meidän lisäksi Erja ja porves Hupi, Alli ja auspai Kawa sekä Marianne ja suolap Nalle. Joukkueen yhteistulos 5 virhepistettä oikeutti meidät juhlimaan piirinmestaruutta. Wau, toinen syksy putkeen joukkuekisassa kultaa :) Olin tyytyväinen Nalan ja omaan suoritukseen sillä tehtiin virheetön rata vaikka haasteita radalla näytti olevan yllin kyllin. Kisapäivä venyi todella pitkäksi mutta menestys piti kierrokset yllä :)
kuva: Arto Havana
Seuraavana päivänä eli 17.8.2014 luvassa oli jälleen Andersin kaksi agirataa sekä bonuksena kolmosluokille kansainvälinen kisa. Ekalta radalta tuli "pikkunätti" hylkäys mutta toinen rata menikin jo sitten ihan höpsis. Mietin jo hetken että meillä on sen verran raskas kisapäivä eiliseltä että pitäiskö jättää viimeinen startti menemättä. Päätin kuitenkin startata sillä koira oli edelleen iloinen ja energinen, taisi pitkät päivät painaa enemmän Emännän tossuissa ;) Meidän kohdalle osui tässä startissa todellinen onnistuminen sillä voitimme kisan ja näin ollen Nala sai viimeisen puuttuvan agilitysertin ja tuli valioksi! Ei mennyt montaa päivää yli vaaditusta vuoden aikarajasta ;) Kaupan päälle saimme kansainvälisen agisertin eli CACIAGin - huisia!
]]>
Tällä hetkellä keskitymme edelleen harjoittelemaan sisäsiisteyttä josta ei kamalasti ole vielä kerrottavaa. Lilla tekee yhtä sujuvasti tarpeet sisälle kuin uloskin joten kaikki onnistumiset on ihan oman viitseliäisyyden varassa.
Activen pentukurssilla on käyty nyt kahdesti ja harjoiteltu kontaktia, luoksetuloa, naksuttelun alkeita sekä tehty hiukkasen putkea. Tähän mennessä vaikuttaa erittäin mukavalle kurssille vaikka Emäntä onkin tunnin aikana ihan paineessa sitä onnistuuko koira pissimään halliin. Niinpä käydään usein ulkona mutta tähän mennessä käynnit ei ole tuottaneet tulosta.
Naksuttelu ja asioiden oppiminen tarjoamisen kautta tekee pienen koiran niin kamalan väsyneeksi.
Äänensä puolesta Lilla on edelleen ihan uskomaton. Siitä lähtee niin isoja kuin pieniäkin ääniä eikä se aina kuulosta koiralle. Protestoida se osaa ja mm. kynsien leikkuu aiheuttaa karsean kiljumisen. Periksi en anna joten oppinee tuonkin asian jossain välissä :)
Alla olevassa kuvassa Lillalla on ikää 13,5 viikkoa ja kovin takakorkea se tässä vaiheessa on :)
]]>